Scifisti pelottavaa

Legal alien?

Katselin eilen televisiosta Aliens - Paluu -elokuvan (Aliens, 1986). Hyvin elävästi palasi mieleen se, kun näin ensimmäisen Alien -elokuvan vuonna 1979 leffateatterin pimeydessä. En ollut ikinä nähnyt mitään niin pelottavaa. Kun pääsin teatterista ulos olin kuin jossain transsissa ja sanoinkin ystävälleni, jonka kanssa olin ollut leffaa katsomassa, etten taatusti nuku seuraavana yönä. Niin myös kävi. Happoa tursuva kita esti rauhalliset unet.

Arvostan kuitenkin Alien -elokuvia, monet niistä ovat erinomaisia. Erityisesti alkupään elokuvat, joissa Sigourney Weaver on mukana, ovat mielestäni huippuscifiä. Tosin pelottavaa sellaista.

Scifi Top 3, leffat

Olen joka tapauksessa melkoinen scifisti. Pidän monenlaisesta scifistä, niin kirjoina kuin elokuvina, jopa soundtrackejä olen parhaista kerännyt.

Koska nuoruuteni ensimmäisiin innokkaisiin leffateatterivuosiin sattui vuosi 1977, on ehdoton ykkönen scifi-rintamalla Star Wars. Se suorastaan räjäytti nuoren seikkailunnälkäisen tajuntani. Romantiikkaa en vielä niin osannut kaivatakaan. Sekin tuli mukaan SW:n jatko-osissa sopivaan tahtiin.

Vaikka nimeän ykköseksi Star Warsin IV-osan, asetan kuitenkin taidollisilta ominaisuuksiltaan korkeammalle ikisuosikkini Blade Runnerin (1982). Se on niin visuaalisesti upea film noir -scifi, että sain odottaa kauan, jotta vaikutuin uudelleen yhtä suuresti. Harrison Ford istui hyvin Deckardin rooliin, eikä minua häirinnyt lainkaan se, että olin ihastunut häneen myös Han Solona. Blade Runnerin ensimmäisistä käännöksistä muistan hupaisan "Teräratas" -väännöksen.

Elokuvan suosiota ei minulla laske lainkaan se seikka, että alkuperäinen idea elokuvaan on tullut suosikki scifi-kirjailijaltani, Philip K. Dickiltä.

Itse asiassa seuraava kunnon scifi-tömähdys aivoilleni tuli vasta vuonna 1999. Kyllä, arvasit oikein, kyse oli tuolloin The Matrix -elokuvasta. Sen tummat sävyt toivat mieleeni Blade Runnerin, mutta juoni oli toki täysin erilainen. Matrixin virtuaalitodellisuus ja ihmisten antiutopinen elämä suorastaan järkytti - ja yhtäaikaa kiehtoi - minua. The red pill or the blue pill? That's the question.

Voisin vielä mainita, että juuri näistä kolmesta ensimmäiseksi listaamistani elokuvista hankin myös soundtrack -levyt. Star Warsista minulla on alkuperäinen tupla-LP, nykyään lie jo keräilijöiden arvostama. Samaten Blade Runnerista minulla oli LP, mutta sen myin joskus hölmöyksissäni kirpparilla, koska olin saanut hankittua saman levyn CD:nä itselleni. Minulla ei tuolloin ollut levysoitinta. Matrixin soundtrack oli aika erilaista musiikkia, kuin mistä yleensä pidän, mutta hankin sen kuitenkin. Totesin sen sopivan tiettyyn mielentilaan ja vaikkapa kielenkäännöstyön vauhdittamiseen.

Loput suosikkileffani jätän vaan tähän listana, koska en edes välttämättä osaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen.

• Gattaca 1997
• The Fifth Element 1997
• Battlestar Galactica 1978
• eXistenZ 1999
• Total Recall 1990
• Dune 1984
• A.I. 2001
• Bonus: Spaceballs 1987