Keväältä tuntuu

Vappusää - lunta ja aurinkoa

Vappupäivä! Mikä muutos kahteen edelliseen päivään - aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämpötilakin kohoaa täällä Porvoossa. Uskaltaisinko viedä jo esikasvatetut yrtit ja kukat ulos? Ehkä kokeilen, mutta jätän ne vielä liikuteltavaan kärryyn, jonka voi helposti nykäistä sisälle lämpimään.

Lintulauta on jo viety pois, mutta tirpat tulevat vielä etsimään jämiä.

Star Wars ja sci-fi

Käytiin eilen etsimässä Star Wars -ilmapalloja minulle. Olen suuri SW-fani. Olin ensimmäisen Tähtien sodan tullessa Suomeen valkokankaille juuri sopivan ikäinen leffassa käymiseen. Se oli minulle ja parille tyttökaverilleni suurinta hupia, kun ravintolan ovet pysyivät vielä meille kiinni. Niinpä näin Star Wars -The New Hope -elokuvan seitsemän kertaa leffateatterissa. Säästin kaikki viikkorahat ja muut tienestit päästäkseni taas näkemään tämän elokuvan. Se oli jotain aivan uutta, järisyttävän sykähdyttävää ja "out of this world" - juuri sitä mitä todellisuuspakoinen teini kaipasi.

Siitä osittain lähtikin sci-fi-innostukseni kasvuun. Olin toki seurannut teeveestä niin Star Trekiä kuin Avaruusasema Alfaakin, sekä vielä aiemmin Myrskylintuja. Star Warsin jälkeen minusta tuli myös sci-fi -kirjallisuuden ystävä. Ahmin Isaac Asimovia, Stanislaw Lemiä ja monia muita, suurimmaksi suosikikseni muodostui Philip K. Dick. Elokuvan saralla Top 5:een kuuluu ehdottomasti Blade Runner.

Sitä ja tätä 60-luvulta ja aiempaakin

Lapsuuskodistani on kulkeutunut monenlaista tavaraa. 50-60-luvulla oli tarkkaa, että juomalasien alla pidettiin lasinalusia - erityisesti jos juomaa nautittiin muualla kuin keittiön pöydän ääressä. Juhlissa ja ylipäätään jos oli vieraita oli aina lasinaluset. Siitä piti äitini huolen.

Sievät turkoosit retrolasinaluset kukkakuviolla. Metallia.

Ruusukuvioiset lasinaluset ja pullolle oma alunen. Metallia.

Lasinaluset linnakuvilla. Luultavasti tuotu Euroopasta reissulta. Metallia.

Ruusupurkki, metallia. Näitä aina joskus näkee kirpparilla.
Tämä on kuitenkin ollut minulla jo 60-luvulla, jolloin säilytin siinä monenlaista pikkutavaraa.

Posliinifiguurit, ihmishahmot. 1950-luku tai aiempi (jopa 30-40-luku).
Peritty isänäidiltä, joka oli vaalinut näitä jo ties kuinka kauan.

Viimeisen kuvan posliinihahmot ovat tosiaan varmasti ainakin 50-luvulta, mutta voivat olla paljon vanhempiakin. Ei ole valitettavasti enää suvusta jäljellä ketään, jolta voisin asiaa kysyä. Isänäidillä nämä olivat vitriinissä tallessa ja minä pikkutyttönä sain vain ihailla niitä lasin läpi. Naishahmon leninginhelmassa, mieskavaljeerin ja pikkufiguurin hihoissa on kovitettua kangasta. Kitschiksi tätä kai voisi kutsua - tai ties vaikka arvokkaaksi antiikkiposliiniksi.