Vappu ja taidelasia

Glada vappen!

Olipa sen verran kylmä tuossa vapun aatonaattona ja aattona täällä Etelä-Suomessa, että pääasiassa viihdyttiin sisätiloissa. Pakolliset ostokset oli heitettävä akselilla Lidl - S-market -Alko. Aivan älytön räntärade vaakasuoraan ja lämpötila noin +0. Edes koirat eivät viihtyneet ulkona, vaan halusivat pian takaisin sisälle lämpimään. En ihmettele, se tuuli yritti irrottaa päät harteilta.

Joulu vai vappu?

Päätettiin kyllä viettää vähän jouluakin siinä samassa! Lunta oli enemmän kuin jouluna, joten pukkikin ryömi esiin poronsa kanssa. Vanha kuusi sai koristeet. Hauskaa riitti.

Poro ja pukki

Sisäwappu! Mikäs siinä! Hyvä, että kotoa löytyy lämipimiä vaatteita ja villasukkia. Niille oli käyttöä. Näpit eivät kuitenkaan olleet niin jäässä, etteikö joitain kuvia olisi onnistunut ottamaan. Päätin siis riehua joitain lasi- ja muita tavaroita jälleen esille.

Antiikki- ja taidelasia

Kaivoin lasivitriinin suojista lasia, jotka olen perinyt isältäni. Isä toimi lasimestarina ja lasin- sekä peilinhiojana 60-luvun lopulla ja 70-luvulla. Sittemmin hän oli Aarre Sadeojan lasitusfirmassa Helsingin Ratakadulla toimitusjohtajana 80-luvun taitteessa. Hän itse keräsi lasia jonkun verran ja siksi sitä on meillekin päätynyt.

Theodor Käppi, Kauklaiden lasitehdas, signeeraus  v. -51.  Pieni kulho ja keskikokoinen maljakko. Hiotut naishahmot, mahdollisesti Milon Venus inspiraationa.

Th. Käppi, Kauklahden lasitehdas, v. -50. Iso maljakko. 

Th. Käppi, Kauklahden lasitehdas, v. -51. Hiottu kukka- ja lehtikuvio.

Tämän paksun maljakon reunasa on lohkeama, jonka taitava taidelasinhioja saisi hiottua pois.

Th. Käppi, Kauklahden lasitehdas, v.-51.  Lehtikuvio. Reunassa lohkeama. Hiottavissa.

Tässä pikkukulhon signeeraus, kaikissa Th. Käpin signeeraus

Retroa ja vintagea

Olen vintagen ja kaiken kauniin harrastaja. Virallisesti jo keski-ikäinen, vaikka ei tunnu siltä. Numerot ovat vain numeroita. Rakastan hyviä leffoja, kirjoja sekä herkullista ruokaa. Mielelläni kokkailen kaikenlaista, suosin kasviksia, mutta välillä maistuu muukin, kala erityisesti. Kenties joku onnistunut - tai Strömsön tyyliin epäonnistunut - kokkailukin päätyy tänne kuvineen.

Kirjoitan täältä Porvoon pikkukylän notkelmasta. Stadilainen kuitenkin olen alkujaan, kuten faijakin oli. Osaan vähän Stadin slangia jopa. Nuoruudessa asustelin Meilahdessa, Munkkiniemessä, Töölössä, Kalliossa ja Puotinharjussa. Aikuisena koti löytyi Vantaalta ja vuodesta 2000 alkaen perheemme on viihtynyt porvoolaisena

Luontoa eri tavoin

Kloppi ja ikäneito

Piritykseksi laitan välillä kuvia myös maisemista Porvoon kodin ja Ruoveden mökkimaisemista sekä lemmikeistämme, kääpiö- ja toyvillakoirista, Piparista ja Purosta. 

Mökkirannan aurngonlasku

Pipari on 14-vuotias arvonsa tunteva koiraneiti ja Puro on alle vuoden ikäinen pojanriiviö. Ikäneito saa välillä nuoren klopin energisyydestä tarpeekseen ja osoittaa tälle kaapin paikan, mutta yleensä heillä sujuu yhdessä hyvin.

Näissä maisemissa sielu lepää. Työt eivät myöskään koskaan lopu, on klapikasan pinoamista (mikä on se oikea tapa?), lähes ikuista puutarhan laittoa, saunan lämmitystä jne. Mutta mökillä se on vain virkistävää ja mukavaa.